Avioehtosopimus on tärkeä asiakirja, joka määrittelee puolisoiden omaisuuden avioliiton päättyessä.

Avioehto on juridinen sopimus, jonka avulla kihlatut tai avioparit voivat määritellä omaisuutensa jakamisen ehdot avioliiton päättyessä, oli syynä sitten avioero tai toisen puolison kuolema. Avioehtosopimuksellaa määritellään, mitä tapahtuu pariskunnan omaisuudelle, jos avioliitto päättyy eroon tai toisen puolison kuolemaan. Sopimus on joustava ja sen sisältöä voi räätälöidä pariskunnan tarpeiden mukaan. 

Avioehtosopimuksen voi tehdä ennen avioliiton solmimista tai sen aikana. Myös ennen avioeroa avioehdon voi tehdä, mutta tällöin se tulee tehdä ennen avioero­-pro­ses­sin aloittamista. Avioehto tulee laatia kirjallisesti ja se tulee voimaan vasta, kun asiakirja on rekisteröity Digi- ja väestötietovirastossa. Avioehtosopimusta voidaan muuttaa myöhemmin tekemällä uusi sopimus. 

Tilanteet, joissa avioehto tyypillisesti tehdään

Avioehtosopimuksen tekemisellä voi hallita taloudellisia riskejä ja varmistaa omaisuuden asianmukainen jakaminen avioliiton päättyessä.

Yleisiä syitä avioehdon tekemiselle ovat suuret varallisuuserot puolisoiden välillä, yritysomaisuuden suojeleminen tai esimerkiksi tulevan perinnön turvaaminen. Avioehto voi auttaa välttämään riitatilanteita eron yhteydessä ja antaa selvyyttä talousasioihin myös puolison kuollessa.

Avioehto on hyvä tehdä erityisesti, jos puolisoiden taloudelliset tilanteet poikkeavat toisistaan merkittävästi tai jos halutaan turvata tietty omaisuus avioerossa. Avioehtosopimuksen puuttuessa avio-oikeus koskee kaikkea avioliiton aikana hankittua omaisuutta sekä sitä, mitä puolisolla oli ennen avioliiton solmimista. Ilman avioehtoa puolisoiden omaisuus jaetaan osituksessa tasapuolisesti niin, että molemmat puolisot omistavat saman verran. Ilman avioehtoa varakkaampi puoliso voi näin ollen joutua maksamaan tasinkoa toiselle eron yhteydessä.

Avioehtosopimuksen sisältö

Avioehtosopimuksessa määritellään, mikä omaisuus jää avio-oikeuden ulkopuolelle, eli mihin omaisuuteen puolisolla ei ole oikeutta mahdollisen eron tai toisen kuoleman jälkeen. Avioehtosopimus voi olla yksipuolinen tai molemminpuolinen ja kattaa vain tietyn osan omaisuudesta tai kaiken omaisuuden. 

Avioehtosopimus voi kattaa monia erilaisia tilanteita ja tarpeita. Avioehdossa voidaan esimerkiksi määritellä, että kumpikin pitää oman omaisuutensa erillään, rajoittaa toisen puolison avio-oikeutta tiettyyn omaisuuteen tai säilyttää ennen avioliittoa hankittu tai peritty omaisuus erillään avio-oikeudesta.

Avioehtosopimuksen tulee noudattaa lain muotovaatimuksia ollakseen pätevä. Aviosopimuksen tulee olla päivätty, asianmukaisesti allekirjoitettu ja kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama.

Yleisimmät avioehdot ovat täysin poissulkevat avioehdot ja avioehdot, joilla avio-oikeus on suljettu pois erotilanteessa, mutta avio-oikeus säilyy kuolemantapauksessa.

Täysin poissulkeva avioehto:

Molempien puolisoisen avio-oikeus on suljettu pois, joten kummallakaan ei ole oikeutta toisen omaisuuteen erossa tai toisen kuollessa. Tällöin molemmat puolisot pitävät avioliiton purkautuessa oman omaisuutensa.

Avioehto kuolemantapauksessa:

Molempien puolisoiden avio-oikeus on suljettu pois erotilanteessa, eli erossa kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa. Toisen puolison kuollessa taas avio-oikeus on voimassa ja omaisuus jaetaan avioliittolain mukaisesti. Tällöin vähemmän omistava puoliso saa enemmän omistavalta puolison omaisuudesta sen verran, että molempien omaisuus on yhtä suuri.